KOSKA?

Yerbalehtiä käytettiin guarani-kansan keskuudessa jo ennen ’conquistaa’ eli ennen eurooppalaisten veristä valtaannousua yerba maten maille. Ensimmäinen tunnettu dokumentoitu maininta yerba matesta löytyy espanjalaisesta kronikasta vuodelta 1537. Siinä kuvaillaan juoma, jota Guayrá-alueen (tunnetaan tänään nimellä Paraná) paikalliset joivat pienestä kurpitsankuorikulhosta imien sitä kangaspäällysteisellä taracuapí-ruokopillillä. Espanjalaiset antoivat juomalle nimen yerba mate. Espanjankielellä yerba tai hierba tarkoittaa yrttiä tai ruohokasvia. Se vastaa guaranien sanaa ka’a. Maten todennäköisin alku löytyy quechua-kielestä, jossa mati tarkoittaa kurpitsan onttoa kuorta. Aluksi espanjalaiset olivat torjuvalla kannalla tätä tuntematonta piristävää juomaa kohtaan. Vuonna 1596 Asunción Arias de Saavedran kuvernööri loi julkilausuman, jolla kiellettiin maten juominen.

Vähitellen, osittain myös jesuiittojen tuella, yerba mate sai arvoisensa aseman, koska jesuiitat kokivat maten hyväksi vaihtoehdoksi alkoholille, lähinnä chichalle ja guarapolle. Jesuiittojen omaksuttua yerban salat, he perustivat ensimmäiset viljelykset (noin vuonna 1670) paikallisväestön avulla tai heitä pakottamalla töihin reductioille, t.s. jesuiittojen siirtokunta-alueille. Jesuiitta-organisaation valmistamaa yerbaa ei nautittu ainoastaan nykyisen Argentiinan, Paraguayn sekä Uruguayn alueella, vaan sitä vietiin myös Espanjan kuningaskunnan hallinnoimaan silloiseen Peruun sekä silloisen Chilen johtopiireihin. Jesuiitat oivalsivat nopeasti että guarani-kansan työväki työskenteli pidempään ja tehokkaammin yerban avulla ja että yerba matesta voisi kehkeytyä oiva tulonlähde.

Jesuiitat hallitsivat kokonaan viljellyn yerban tuotannon ja myynnin aina veljeskunnan hajottamiseen ja karkottamiseen saakka vuonna 1767. Seuraavina vuosisatoina yerban viljely tyrehtyi tyystin. Espanjan ja Portugalin rajariitojen seurauksena, kun Paraná-alue jaettiin kansallisvaltioihin Argentiinaan, Brasiliaan, Paraguayhin ja Uruguayhin, karkotetut jesuiitat veivät reductioidensa yerban viljelyn salaisuuden mukanaan. Tämän jälkeen yerba korjattiin ainoastaan luonnonvaraisista puista kaatamalla niitä suruttomasti lyhytnäköisen ahneuden sokaisemina orjiksi suistettujen intiaanien pakkotyöllä tyydyttämään asutuskeskuksien kyltymätöntä yerban himoa. Näin luonnonvaraiset vuosisataiset taivaisiin kurottautuneet pyhät yerbapuut tuhottiin lähes sukupuuttoon sormilla laskettaviksi yksilöiksi.

Vasta 1900-luvun alussa alkoi viljellyn yerban tuotanto uudestaan 1870 perustetussa Nueva Germania-nimisessä siirtokunnassa, jossa herra Fritz Neumann oli keksinyt planttaamisen kadonneen salaisuuden ”pique”-lintuja tarkkailemalla käyttäen niiden guanoa - ulostetta - viljelyyn, ja kehittämällä siemenille itämisen aiheuttavan happokäsittelyn kuuden vuoden sinnikkäiden kokeilujen tuloksena. Tämän taidon lipsahdettua ja siten levitessä nopeasti ympäristön ’yerbamaille’ Paranán alueille, sadot Brasiliassa sekä yerba maten suurimmassa kuluttajamaassa Argentiinassa kasvoivat merkittävästi.

Santa Ana ´ssa Misionesissa aloitettiin ensimmäinen yerba plantaasi 1903 ja keskeinen viljelyalue Bonpland, minne suomalaisetkin perustivat sittemmin siirtokuntansa , oli nimetty kuuluisan Ranskalaisen luonnontieteilijä, lääkäri, kirurgi ja tutkimusmatkailijan, kulkuri Che Aimé Bonplandin, s.22.8 1773, mukaan. Hän keräsi kollegansa Alexandre Humboltin kanssa lähes 60 000 kasvia ja luokitteli niistä noin 6000 Euroopassa lähes tuntematonta eteläamerikkalaista kasvia julkaisten niitä koskevat teoksensa "Plantes Equanoxiales" 1808 ja "Nova Genera et Species Plantarum" 1815 Pariisissa.

Luovuttuaan luonnontieteen professorin virasta Buenos Airesin yliopistossa 1816, perusti farmin "Estáncia"´n ja tutkimustilan Parana joen varteen, jonka Paraguyan diktaattori José Gaspar Rodrigues de Francia kävi sotilaineen hävitttämässä ja polttamassa maan tasalle, sekä myös pidätyttämällä miehen Boliviasta heitätti vankilaan seitsemäksi vuodeksi vakoilusta epäiltynä. Arvovalta, raha, maine ja kunnia tiedeyhteisössä ei paljon helpottanut siinä Paraguayn hovin närkästyksessä ja valtiovaltaan suunnatussa pilkanteossa -jonka aiheutti meneminen naimisiin alkuasukkaan, eläimeksi luokitellun , orjarotuun kuuluvan Guarani intiaaninaisen kanssa. Edes suomalaiset siirtolaiset eivät suostuneet menemään naimisiin kelvottomien , aviosäätyyn kelpaamattomien Guaranien kanssa, vaan haetuttivat intiaanivaimonsa Brasilian puolelta.
Vapautettiin vihdoin ympärysvaltioiden ja eurooppalaisten tiedeyhteisöjen painostuksesta 1829. Vapauduttuaan perusti uuden tutkimustilan San Borgaan ,Corriantesiin, Argentiinan varoin , sekä toisen San Borja´n Braziliaan kehittääkseen tutkimusta sitrushedelmien ja satokasvien viljelyssä ja kuoli Santa Annassa Uruguayssa 5.11 1858.
Bonblandia niminen kasvitiellinen lehti perustettiin Hannoverissa hänen kunniakseen 1853. Pariisin Maantieleellisen Seuran kunniapuheenjohtajuus samana vuonna 1853. Aateloitiin Preussin Kuninkaan toimesta 1854 & Keisari Leopoldin Akatemian jäseneksi 1857. 1800 luvun Kuuluisin ja Aikaasaavin Eteläamerikan Tutkimusmatkailija ja Kasvitieteilijä .
Hän oli puoli vuositaa Jesuiittojen karkoittamisen jälkeen - tutkittuaan maten käyttöarvoja ja mahdollista viljelyä, päässyt jyvälle siitä, ettei yerba´n siemen idä ilman lintujen ruuansulatusta, mutta tieto tästä tärkeästä havainnosta katosi mielistä melkeimpä vuosisadaksi, kunnes Fritz perusteellisena Saksalaisena sai jo kertaalleen todetun teorian toteutettua käytännössä .

Aimén´n julkaisemien luonnontieteellisten teosten jälkeen, luokitteli vuorostaan kasvitieteilijä Étienne Geoffroy Saint-Hillaire (1772-1844) kasvin uudestaan Pariisiissa, tällä kertaa selvästi suuremmalla menestyksellä, ja nimesi sen jälkipolville omalla nimellään; kuinkas muuten : Ilex Paraguariensis Saint-Hillaire.

1900-luvun puolivälissä, Argentiinan Misionesin provinssissa oli tuolloin noin neljäkymmentätuhatta uudisraivaajaa. Noin neljännes heistä kasvatti yerba matea. Heidän joukossaan oli runsaasti puolalaisia, jotka saapuivat Argentiinaan ensimmäisessä isossa ”leipä”-emigranttiryhmässä samanaikaisesti, kun ukranailaiset siirtolaiset olivat asettuneet Misionesin maakunnan kahteen keskukseen Apóstolesiin (perustettu vuonna 1897) sekä Azaraan (1901).

Myös suomalaiset perustivat oman siirtokuntansa Nueva Finlandian eli Colonia Finlandesan vuonna 1906 Arthur Thesleffin johdolla Bonblandiin Misionesiin, josta myöhemmin laajensivat Oberon alueelle 1920-luvulla.

Puolalaisten rooli oli keskeinen yerba mate-viljelmien luomisessa. Vielä tänäänkin monet johtavat yritykset ja viljelmät ovat heidän jälkeläistensä omistamia; Julian Szychowski loi La Cachuera-maatilan, joka tuottaa hyvin suosittua Amanda-tuotemerkkiä. Julianin poika Jan oli keskeinen toimija yerba mate-teollisuuden synnyttäjänä ja Janille myönnettiinkin vuonna 1985 hänen jo menehdyttyään, postuumisti, Argentiinan Maatalousministeriön Yerba Mate-mitali. Kyseinen liike on par’aikaa yksi Argentiinan neljästä suurimmista yerba mate-tuottajayrityksistä.