MITEN?

Mateen juonti ei ole ainoastaan itsensä virkistämistä. Kyse on pikemmin seremoniasta. Rinnastus rauhan piipun polttamiseen ei ole laisin liioiteltua. Usein maten juontiin liittyy seurustelu, ja kutsu tähän riittiin merkitsee samalla sosiaalisten siteiden solmimista.
Isäntä johtaa seremoniaa. Hän tekee valmistelut, kaataa vedet matekulhoon ja yleensä on ensimmäinen juoja. Isäntä juo maten tyhjäksi ja bombilla täyttyy ilmalla ja se alkaa tunnusomaisesti kurnuilla. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että loppuun asti imeskelyn tuottama ääni kuuluu asiaan ja luo tapahtumalle sopivan tunnelman. Seuraavaksi isäntä kaataa matehen uudesti vettä ja luovuttaa maten seuraavalle osallistujalle.
Etelä-amerikkalaisten ’savoir vivre’, eli käytöskulttuuriin kuuluu oleellisena tyylipiirteenä, että bombilla tulee olla suunnattuna sitä henkilöä kohti, jolle matea seuraavaksi tarjotaan. Osallistuja juo matekupin tyhjäksi eli kunnes bombilla jälleen kurnuaa luovuttaen sen jälkeen maten takaisin isännän käteen sanomatta ”kiitos”, koska kiittäminen ilmaisee (tässä yhteydessä), että hän ei toista annosta kaipaa eli tulee jättäytymään seuraavalta tarjoilukierrokselta.

Jokainen läsnäolija saa käteensä maten isännän lisättyä siihen uuden annoksen kuumaa vettä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen isäntä aloittaa uuden tarjoilukierroksen juomalla taas ensin itse ja jatkaen proseduuria noudattaen samaa järjestystä.

"Caá´ta" eli Jerbaa "Guarana" intiaanit nauttivat perinteisesti, juomalla teensä kurpitsan kuoresta tai puusta koverretusta kupista "Gua´sta", jolle espanjankieliset siirtolaiset antoivat nimen mati ; Maté.
Brasilian Portugalilla astiaa kutsutaan yleisesti Cuija´ksi. Suomalaiset uudisraivaajien kieleen juurtui myös sana Kuija, Suomalaisen visakoivusta koverretun kupin Kuksa´n eteläamerikkalainen vastine. Myös appelsiinin tai greipin kuorta käytettiin ja käytetään yleisesti kertakäyttöisenä juoma-astiana. Lehmän sarvesta tai kaviosta tehtyä juoma astiaa kutsuttiin Gauchojen keskuudessa Guampoksi.

Juomiseen näistä edelläkuvatuista primitiivi astioista on käytetty bamburuokoa "Taguapiá", jonka viistottu alapää on peitetty rätillä tai viillelty machetella, viidakkoveitsellä tupin päälipuolelle pieniä viiltoja tai pistelty punaisena hehkuvalla rautanaulalla täyteen pieniä reikiä. Teollisesti valmistetuissa hopeisissa ja muista metalleista valmistetuista bombilloista on lukuisia erilaisia variaatioita. Myös mate kulhot valmistutettiin hopeasta perinteisen muodon mukaan.

Kuumaa vettä kestävä grogi- tai teelasi kelpaa erinomaisesti modernina juoma-astiana ja kertakäyttöisinä astioina suositaan peltisten lihasäilyketölkkien sijaan nykyisin alumiinisia olut- tai energiajuomatölkkejä. Jotta ei polta suutaan pillillä imettäessä, vesi ei koskaan saa olla kiehuvaa.

Gringo valmistaa tietenkin Yerba teensä vaivattomasti automaattisella kahvinkeittimellä, joskin nyt on tullut muotiin espressokeittimien käyttö Yerbalatten muodossa. Parhain keino on kuitenkin valmistaa kuumaa vettä kahvinkeittimellä ja kaataa siinä kuumana säilyvää vettä Bodum tyyppiseen lasiseen Presso astiaan, jossa kahvi tai tee painetaan siivilällä astian pohjalle. Veden valmistus automaattitermostaattikeittimellä onnistuu myös mitä vikkelimmin. Kannuun on hyvä sijoittaa kinkunpaistomittari, jotta voi tarkkailla veden lämpötilan alenemista 70-80 asteeseen, kun kiehumisen jälkeen siihen lisätään kylmää vettä. Yli 80°c vesi tuhoaa arvokkaat mineraalit ja vitamiinit hunajasta niinkuin jerba mateesta ja haihduttaa alkoholin booleista. Vältä siis kiehuvaa vettä.

Kolmen ja puolen desilitran lasiseen pressokannuun laitetaan ruokalusikallinen jerbaa, saman verran sokeria, tai sitten ei, ja vettä kaadetaan päälle ensimmäisen, toisen ja kolmannenkin kerran. Annostelua ajatellessa muistaa perinteisen tavan; mate täytetään puolilleen tai 2/3 osaa täyteen niin, että jerban turvotessa kuppi on reunojaan myöten täysi. Tottumuksen ja mateiini ahneuden kasvaessa jerba-annosmäärät kasvavat kyllä luonnostaan ja seurassamme on jälleen uusi mateisti.